Joukkuekohtainen juoksuodottama (xG)
Esimerkki kuva joukkueiden juoksuodottaman kehityksestä ottelun aikana.
Pesäpallojoukkueiden juoksuodottama vertautuu esimerkiksi jääkiekon ja jalkapallon maaliodottamaan, joka mittaa joukkueiden kykyä luoda maalipaikkoja laskemalla, kuinka monta maalia joukkueen maalintekoyrityksistä olisi keskimäärin saatu. Pesäpallossa jokainen lyöntivuoro vastaa maalintekoyritystä ja lyöntivuoron juoksuodottama riippuu mm. pesillä olevien etenijöiden lukumäärästä ja sijainneista.
Esimerkiksi lyöntivuoro, jossa pesät ovat tyhjinä ja taululla on nolla paloa, tuottaa miesten Superpesiksessä joukkueelle xG-arvon, joka on noin 0.004. Toisin sanoen tuollaisista lyöntivuoroista saadaan keskimäärin 0.004 juoksua per lyöntivuoro. Toisaalta lyöntivuoro, jossa etenijä on kolmosella ja taululla on nolla paloa, tuottaa keskimäärin 0.126 juoksua per lyöntivuoro.
Hyvin peliä rakentavat joukkueet lyövät useammin tilanteissa, joissa etenijät ovat uhkaavissa asemissa ja luovat näin enemmän juoksuodottamaa. Näin ollen joukkueiden luomaa juoksuntekouhkaa voidaan mitata yksinkertaisesti summaamalla lyöntivuorojen xG-arvoja ottelun tai kauden edetessä. Jotkut joukkueet saattavat esimerkiksi olla hyviä synnyttämään juoksuodottamaa, mutta eivät onnistu kotiuttamisessa. Toisaalta onnekas joukkue saattaa lyhyellä aikavälillä lyödyillä juoksuillaan ylittää merkittävästi juoksuodottamansa, mutta pidemmässä tarkastelussa tämä ei ole kestävää. Kaikkein heikoimmat joukkueet eivät saa etenijöitä edes kotiutustilanteisiin, mikä näkyy joukkueen hyvin matalana xG-arvona.
